Sivut

18.3.2014

Uusia tuulia.



  Ihanaa tätä vuotta :)

Miten siitä onkaan mennyt aikaa, kun sain vihdoin aloitettua tämän kirjoittamisen ja samalla se tuli myös heti lopetettua, huoh. Mut elämä vaan menee niin.

   Paljon on tähän väliin mahtunut...

  Tässä kuvia viime kesältä:


Tilasin ulkomailta kasvihuoneen, kun kasvatettavaa tuntui olevan enemmän, kuin yhteen kasvihuoneeseen mahtuu. Ja voi mahoton, mikä rakennusprojekti siitä kehkeytyi, meni varmaan kaksi viikkoa kasatessa, oli pientä nippeliä ja nappelia vaikka naapureille jakaa


 Mutta, kyllähän siitä valmista lopulta tuli :)



Voi sitä riemun päivää, kun sai chilit, paprikat ja sitruunakurkut ym. kantaa uuteen "kotiin"


Ja ei kesää ilman toista (tai kolmatta projektia). Aitta pitää olla, eikös vaan? No mut mihin se olis hyvä sijoittaa? Minusta tohon vanhan puutarhavajan paikalle, mut ei kyllä vajaa saa hävittää... siirretään se tonne tontin takalaidalle, eiks se oo ihan helppo juttu?? :)


Ongelma yksi: mihin viiniköynnös? 
No uuden kasvihuoneen takaseinälle, vaikka nyt alkuun, katotaan sitten...


Ongelma kaksi: miten vaja siirretään?
No naapurista traktori ja kuski lainaan ja vajahan liikkuu...
Ei se helposti liikkunut, kyllä siitä tunti tai kaksi meni, vaikka matka ei ollut pitkä, oli siinä sen verran painoa...voi traktori parka :)
 

                   Siinä se nyt on ja onkin hyvällä paikalla, vaikka itse sanonkin! 

 

Tässä taimet on juuri kannettu sisältä lasikasvihuoneeseen.



    Tomaattien valtakunta


Tomaatin taimia tuli kasvatettua aivan liian paljon, mut onneks ystävät eivät pistäneet pahakseen, kun saivat valmiit taimet omaan puutarhaan / kasvihuoneeseen. Silti kaikki ei mahtunut lasikasvihuoneeseen, vaan piti keksiä lisäsijoituspaikka ja mikäs sen mukavampi, kuin ulkosaunan seinusta, johon aurinko paistaa suurimman osan päivästä.



Kesällä 2012 tuli siis meille ulkosauna vanhan ja ränsistyneen grillipaikan tilalle ja samalla tehtiin oma pihakaivo, saa saunaan ja kasvimaalle vedet sieltä, on paljon parempaa vettä, kraanaveteen verrattuna..

 

KUKKIA, KUKKIA


  Viime kesän kukkaloistoa...vain ripaus :)

                                 
 Gladioluksia täytyy saada lisää ja montaa väriä!


 Pioneja ei voi koskaan olla liikaa, eihän?


    Harjaneilikat on aina yhtä hurmaavia!

  
     Samettikukat sulattaa sydämen <3

                                                               
  Ritarinkannus



     Kurjenpolvi kuunliljan kyljessä. 

Tälle keväälle kasvamaan on laitettu jo siemen jos toinenkin, uutena latva-artisokkaa ja munakoisoa. Tomaatteja ja chilejä kenties vähemmän...siis kohtuullisesti, mutta luulen, että kyllä siellä vielä muutama ylimääräinen on, jolla voi ilahduttaa jotakuta :)
Siemen pusseja odottaa vielä vino pino ja tänään tuli tehtyä jo ensimmäinen taimi tilauskin!

Aloitin viime syksynä puutarhurin perusopinnot, liekö sitä viidenkympin villitystä vai mitä? On ollut toisaalta hauskaa ja toisaalta surkuhupaisaa, oppia huomaamaan mikä tumpelo sitä on ollut ja miksi kaikki ei todellakaan ole kasvanut hyvin :(  ja olen ihan varma, että opista huolimatta katastrofista toiseen mennään edelleen ;) mutta se on sitä elämää!!!

Itse opiskelusta nautin suunnattomasti, tosin kasvien tieteellisten nimien opettelu ei ole helppoa, varmaan jo iälläkin on osuutta asiaan, tai pitäisikö vaan todeta et opin hyvin, mut unohdan vielä paremmin :) 

Lupaan siis laittaa niitä tieteellisä nimiä kuviin myös tänne, jospa se osaltaan auttaisi minua muistamaan. Opiskelut ovat sujuneet ihan mallikkaasti, yksi tunnistustentti jäi syksyllä väliin, muka kiireiden takia, no sehän on edessä ensi syksynä ja varmasti ei ole aikaa yhtään sen enempää...minkä taakseen jättää sen eestään löytää, taitaa olla joku sanonta ja ihan asiaa!

Parasta tässä kaikessa on, et on illat vapaana, saa vain istua sohvalla ja kutoa sukkaa tai neuloa villapuseroa tai mitä vaan ja katsoa Emmerdalea telkkarista. Ja onhan sitä tuotosta tullut, kaksi villatakkia, kaksi puseroa (toinen neulottu kahteen kertaan) muutama pipo, villasukkia lukematon määrä jne...

Kaikkeen tähän on saanut kulkea pitkän ja kivisen tien, mutta olen onnellinen, olen tässä ja nyt <3 ja alan vihdoin oppia, että on aivan sama mitä toiset ajattelee (kyllä ne sanomiset sattuu edelleen), mutta minä olen pää-osassa tässä roolissa ja osaan esittää sen parhaiten.

Kaikella rakkaudella 


tuitiina <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti